 |
 |
 |
 |
||||
Moi, Johannes! Olet aloittanut opintosi Kirkkonummen musiikkiopistossa, joka on minullekin tuttu Sibelius-Akatemian opintovuosiltani, jolloin kävin siellä opettamassa. Olet myös esiintynyt Kirkkonummen maineikkaan kamariorkesterin solistina. Mitä esitit tuolloin? Entä kamarimusiikkikokemuksesi - onko sinulla jo vakituista kokoonpanoa? Ainakin lied tuntuu olevan sinulle läheistä. |
Hei, Peter! Esitin Kirkkonummen kamariorkesterin Kirkkonummen musiikkiopiston nuorten solistien konsertissa keväällä 2008 ensimmäisen osan Rahmaninovin 3. pianokonsertosta. Vakituista kamarimusiikkikokoonpanoa minulla ei vielä ole. Ei ole vielä tullut soitettuakaan isompia kamarimusiikkiteoksia, paitsi Rahmaninovin trio g-molli. Pienempiä teoksia tietysti jonkin verran, mutta ei nyt ihan liikaa. Jatkossa varmasti enemmän. Liediä tykkään kyllä tehdä, ja oopperaa. Sekin on vain ollut aika satunnaista. |
|||
 |
||||
Vai että Rahmaninovin kolmosta... ei siitä pienimmästä päästä pianokonserttoja :) Kumman kadenssin soitit? Entä onko suunnitelmissa esittää teos kokonaisuudessaan? Kerrotko myös festivaalikonserttiin valitsemastasi ohjelmistosta? Tutustutko säveltäjän muuhun tuotantoon samalla kun valmistat tiettyä teosta esitettäväksi, kuten Horowitz aikanaan teki?
|
Soitin alkuperäisen kadenssin, pidän siitä jotenkin enemmän. Joo, jossain vaiheessa. Olen nyt viimeaikoina harjoitellut sitä jonkin verran Maj Lindejä varten. En tiedä vielä osallistunko, mutta ainakin valmistan ohjelmistoa. En ole tietoisesti tehnyt niin, mutta kyllä sitä tulee kuunneltua. Yleensä jos kuuntelen jonkun uuden kappaleen, kuuntelen samalla pari muutakin saman säveltäjän teosta. |
|||
|
||||
Maj Lind onkin perinteikäs suomalainen pianokilpailu, joka pitkään oli suomalaisista pianokilpailuista se suurin ja kaunein. Nythän se onkin jo kasvanut kansainväliseksi koitokseksi, Sibelius-kilpailujen ja Mirjam Helin -laulukilpailujen rinnalle. Onko sinulla suunnitelmissa osallistua ulkomaisiin kilpailuihin? Esimerkiksi juuri konserttovalinnat saattavat vaikuttaa valittaviin kilpailuihin. Rahmaninovin kolmonen sopii moniin suuriin, mutta monissa kilpailuissa onkin toiset konsertot valittavina. Mitä muita konserttoja olet opiskellut? Entä oletko myös soittanut uutta musiikkia, vaikkapa suomalaisilta säveltäjiltä? |
En ole vielä miettinyt ulkomaisia kilpailuja. En ole itse asiassa osallistunut vielä yhteenkään pianokilpailuun. Helmikuussa oleva Helmi Vesa -kilpailu olisi ensimmäinen. [Konsertoista olen soittanut] Mozartin K488:aa, Chopinin ja Tsaikovskin ensimmäisiä, Rahmaninovin toista ja Griegiä. Mitään en kuitenkaan ihan kokonaan. Vielä en juurikaan [ole soittanut uutta musiikkia]. Jokin aika sitten Herbert Lindholmin sonatiinin huilulle ja pianolle, mutta siinä se taitaakin sitten olla. Nyt kuitenkin soitan tammikuussa Kirkkonummen musiikkiopiston 40-vuotisjuhlakonsertissa Sallisen Introduction and Tango Overturen. |
|||
|
||||
Kilpailujen aika tulee sinulle vielä. Ne ovat toisaalta stressaavia kokemuksia, mutta niihin valmistautuminen pakottaa löytämään uusia rajoja itsestään. Mitkä ovat omasta mielestäsi vahvuutesi pianistina ja esittäjänä? Oletko lyyrikko vai sankaripianistityyppiä (konserttovalintasi puhuvat molempien ominaisuuksien puolesta). Onko joku musiikinlaji, jonka koet itsellesi erityisen vieraaksi? En nyt välttämättä tarkoita uusi-vanha -akselilla, vaan ehkä enemmän säveltäjä-tyylilaji -painotteisesti. Pelkästään Chopin-Mendelssohn-Liszt-Schumann -tyylit ovat kovin erilaisia ja jokaisella säveltäjällä on oma persoonallinen estetiikkansa, joka välttämättä ei sovi kaikille. Puhumattakaan, että jokaisen säveltäjän tuotannossa on kovin erilaisia vaiheita ja tyylejä, ajatellaan nyt vaikkapa Bachin musiikkia, joka sisältää kaikkia mahdollisia eri tyylilajeja omalta ajaltaan. Huomaatko itse hakeutuvasi tietynlaisen ohjelmiston pariin? Oletko joskus joutunut "väkisin" opettelemaan teoksen puhtaasti musiikillista makua laajentaaksesi? Kaikestahan ei voi eikä tarvitse pitää, mutta joskus tekee hyvää opiskella ohjelmistoa, josta ei aluksi välttämättä pidä tai jota ei tunne lainkaan ymmärtävänsä. Vaivannäkö voi olla aikamoisen palkitseva. |
Tämä onkin vaikea. Ehkä se, että yleensä soitan parhaiten tiukassa paikassa. Ja jotkut tekniikan osa-alueet. Varmaan jotain siltä väliltä, en selkeästi kumpaakaan. Riippuu aika paljon kappaleesta. Aikaisemmin ehkä ajauduin vaikeana pidetyn ohjelmiston pariin. Kiinnosti tietää, mikä on vaikeinta, ja että pystynkö soittamaan sitä. Eniten tulee soitettua romanttisen ajan musiikkia, mutta kuuntelen kyllä aika laajasti. En ole tehnyt niin. En ole tuota oikeastaan ajatellutkaan. Mutta nyt kun mainitsit asiasta, voisinpa opetellakin. Sen olen kyllä huomannut, että olen oppinut pitämään teoksista, joista en aluksi ole niin paljon pitänyt, kun niille vain on antanut mahdollisuuden.
|
|||
|
||||
On ihan hyvä nuorena ottaa kaikki haasteet vastaan ja kahlata vaikeat ja hypervaikeat kappaleet läpi. Vanhempana voisi sitten meditoida hitaiden ja syvällisten teosten parissa :) Eikös se ollut Horowitz, joka sanoi jotakin siihen suuntaan, että "tullakseen suureksi virtuoosiksi on ensin oltava virtuoosi". György Sebök, nyt jo edesmennyt pianisti ja maailmankuulu pedagogi, puhui tuosta virtuoosin asenteesta. On ihan eri asia saada kappale "menemään" hyvin kuin soittaa se virtuoosisesti. Kysymyshän ei aina mitenkään ole vauhdista, voimasta tai nuottien lukumäärästä/sekunti, vaan jostakin ylemmästä tasosta, jolloin materian vastus tuntuu katoavan ja tilalla on aivan uudenlainen vapaus. Transsendenssi, jota Liszt kuuluisassa 12 etydin kokoelmassaan halusi ilmentää. Ja kuten varmasti olet itsekin huomannut, on usein paljon vaativampaa soittaa hiljaista ja herkkää kudosta (tulee nyt mieleeni vaikkapa Debussyn preludi "...voiles") kuin nopeaa ja meluisaa. Vai mitä? Olen usein pannut merkille, että hienoimmat pianissimot kuulee pianistilta, joka myös saa aikaan suurimmat fortissimot ja nopeimmat oktaavit. Mitä sinun mielestäsi sisältyy todella hienoon, täysipainoiseen ja vaikuttavaan esitykseen? |
Joo, kyllä näin on. Esityksen täytyy tietysti olla teknisesti tarpeeksi hyvä. Pitäisi myös tulla sellainen tunne, ettei soittaminen ole vain suorittamista. Vaikea lähteä analysoimaan sen enempää. Jostain vain pitää, vaikkei osaisi sanoa miksi. |
|||
|
||||
Totta, että musiikkiin ja sen antamiin emootioihin on useimmiten mahdotonta antaa sanallista selitystä ja silloinhan esitys onkin parhaimmillaan. Opettajan hommassa vaikeus onkin usein sanallisesti ilmaista asioita, joita pitäisi voida sanattomasti toteuttaa ja kuulijan analysoimatta vastaanottaa . Olen tässä toistenkin kanssa keskustellut aiheesta modernin pianon sointi ja sen soveltuvuus pianomusiikkiin. Pianolla soitetaan musiikkia, joka kattaa noin karkeasti ottaen kolme ja puoli vuosisataa. Tästä ajasta piano (flyygeli) on ollut näköisensä ja kuuloisensa noin 140 vuotta. Sitä ennen instrumentteja oli kaikenlaisia, erilaisilla mekanismeilla ja sointi-ihanteilla. Arvatenkin niille kirjoitettiin musiikkia, joka niille sopi parhaiten. Onko moderni flyygeli sinun mielestäsi kehityksen ehdoton huippu ja jokaisen edesmenneen säveltäjän toteutunut unelma, vai kenties vain yksi -mutta komea- kompromissi siitä, millainen sointi parhaiten sopii kaikelle musiikille? |
En näe modernia flyygeliä kompromissina siten, että sen olisi tarkoitus olla keskimäärin paras soitin kaikelle musiikille. En myöskään pidä sitä parhaana soittimena kaikelle musiikille, vaikka se tavallaan onkin kehityksen huippu. Kuitenkin jos pitäisi valita vain yksi soitin, valitsisin sen. Luulen, että moni säveltäjä olisi ollut modernista flyygelistä innoissaan. |
|||
|
||||
Terve, Johannes! Aivan varmasti olisi ollut, vaikka voidaan ehkä myös ajatella, että moni teos olisi saanut enemmän tai vähemmän erilaisen ilmiasun modernin soittimen mahdollisuuksien innoittamana. Onneksi nykysoittimella voimme esittää uskottavasti ja vaikuttavasti kaikkea klaveerimusiikkia ja siitä olemme tietysti onnellisia, kaikki pianistit. On ollut tosi kiva saada jutella kanssasi näiden viikkojen aikana ja tulevat kuulijasi ovat saaneet sinusta paljon sellaista "sisäpiirin" tietoa, jota eivät pelkän kuuntelukokemuksen perusteella olisi arvanneetkaan. Kiitos keskustelusta ja onnea konsertteihisi jatkossa, niin PianoEspoon konsertissasi torstaina kuin muissakin koitoksissasi tulevaisuudessa. Tapaamisiin ja kuulemisiin! Terveisin, |
||||
    |
 |
 |